Funderaimo ajatushautomo pohti viime yönä: mitä jos Parkinsonin tauti olisikin elimistön palkitsemisjärjestelmän vikaantumisen aiheuttama.

AI tekoälyn teksti: (( Elimistön palkitsemisjärjestelmä on oikeastaan aivojen verkosto, joka vastaa mielihyvän, motivaation ja oppimisen säätelystä. Siihen liittyy erityisesti dopamiini, joka on yksi keskeisistä välittäjäaineista. Dopamiini vapautuu esimerkiksi, kun koemme jotain miellyttävää, ja se vahvistaa käyttäytymistä, joka johtaa palkintoon. Tämä järjestelmä on olennainen esimerkiksi riippuvuuksien, motivaation ja mielialan säätelyssä.))

Palkitsemisjärjestelmä oppii jatkuvasti. Terveillä ihmisillä palkinto eli dopamiini burste tulee oikealla hetkellä ja nopeasti ja tulee hyvä olo. Parkinsonia sairastavat eivät saa dopamiinipursketta oikealla hetkellä vaan heidän dopamiinitssoa yritetään levodopalla pitää tasaisena, mikä ehkä estää off-tiloja mutta ei palkitse oikealla hetkellä. Palkitsemisjärjestelmässä on ehkä mukana myös suolisto: jos ruoka esim jäätelö on pehmeää kermaista ja tuntuu suussa rakenteeltaan hyvältä ja maistuu taivaalliselta. Silloin terve palkitsemisjärjestelmä saa dopamiinipurskeen eli palkinnon, jolloin elimistö oppii haluamaan tuota jäätelöä ja menet kauppaan ja ostat lisää tuota jäätelöä. Meillä Parkinsonia sairastavilla dopamiinipursketta ei saada oikealla hetkellä. Tällöin elimistö oppii palkitsemaan vääriä asioita.

Teoriassa dopamiinin pitoisuus aivoissa on korkeimmillaan melko pian levodopan ottamisen jälkeen keen ja kun pitoisuus on aivan maksimissa, niin silloin haittavaikutukset ovat suurimmat. Sitten pitoisuus alkaa laskea puoliintumisajan määräämää (hauska sana) tahtia kunnes pitoisuus on ennen seuraavan levodopsn ottamista niin alhainen, että potilas joutuu Off-tilaan. Minkälaisia oireita/haittavaikutuksia (pakkoliikkeitäko) teillä on tuossa tilanteessa, kun dopamiinia on liikaa tarjolla?

Onko Parkinsonia jääkylmät kädet ja jalat, jotka hitaasti lämpenevät kyllä peiton alla. Villasukat ja lämpimät rukkaset auttavat myös. Olen muuttumassa vaihtuvalämpöiseksi matelijaksi, joka kestää kyllä kylmää mutta kangistuen

Tein lääkkeenottohälyttimeeni kuittausnapin, joka on hälytyksen jälkeen punainen ja näyttää milloin sitä on viimeksi painettu. Punaista painetaan, kun lääke oikeesti otettiin, jolloin se muuttuu vihreäksi ja alkaa napin rtekjsti näyttää napin painohetken aikaa. Ja muuttuu taas punaiseksi seuraavasta hälystä. Lisäksi hälytys tulee puhuttuna: "Otit 10:17. Nyt kello on 12:30 ota yksi" se sanoo ääneen. Voin vihreää nnapppia painammalla vielä varmistaa milloin otin  lääkkeeni: se sanoo: "Otit 12:30 ja 10:17 ja myös 7:30"  Se muistaa kolme ajakohtaa, jolloin kuittasin "Otettu"-napilla. Jos en kuittaa "Otettu" napilla, niin se jankuttaa muutaman minuutin välein sanomalla: "Hei! Otitko. Kuittaa" Tein tämän lääkehälyttimen android-kännykkääni Macrodroidilla voin jakaa koodin.

Toissa viikolla Markun kanssa täällä vähän laskettiin leikkiä siitä että muutettaisiin yhteen asumaan. Nyt on kuitenkin kovasti ollut puhetta tästä hyvinvointialueiden säästöistä ja eilen radiossa joku virkamies tai poliitikko sanoi että myöskin tämmöinen vanhusten yhteisasumisen kommuuni asuminen voisi olla semmoinen mitä suositaan kun ei laitospaikkoihin pääde - kalliita ne on kalliita lisäksi ja ei kaikilla ole omaishoitajaa. Radiosta myös kuulin kun joku sanoi että siihen tyyliin että että koko väestöstä 40% pitää olla kotihoitohommissa tulevaisuudessa, jotta kaikki saisivat sitä. Mitä jos perustetaan Parkinson kommuuni siellä voisi toinen auttaa minua laittamaan paidan kalvosinnapit kiinni ja avaamaan ne ja minä voisin auttaa jollekin repun selkään kun menet kauppaan.

Kävin neurologilla meilahdessa arvioitiin, että onko tommonen DBS mulle nyt ajankohtainen ja sopiiko. Tulos: se ei käy koska näen liikaa harhoja. Nyt harvoja lähdetään vähentämään pienentämällä pikkuhiljaa varovasti ropinirol-annosta. Mun harhat ovat olleet aika mielenkiintoisia viikonloppuna joku huppupäinen murtautui mun asuntoon mutta sai lähteä lähteä kun annoin sille oikein kunnon karatepotkun hyvä ettei telkkariin osunut kun hyppäsin sängystä ylös ja potkaisin vierailijaa.

Älä lue - vain valitusta: Harmillista, että Parkinssoni liikkumisesteilyn lisäksi jäykistää aivot. Silloin kun lääkkeen vaikutus on alhaalla, ei mistään tule mitään. Mulle on monta kertaa käynyt, niin että kun käyn kaupassa, niin ostoskoriin ei ilmesty mitään vaikka olen horjunut siztsskkia pitkin hyllyvälejä mielessä pyörii tyhjää ajatus "Jääkaapissa ei ole muuta kuin perunapussi, kaksi useita kuukausia sitten vanhaksi mennyttä maitotölkkiä. Viimeinen hernekeittopurkki on syöty ja näkkileipäkin loppui viime kuussa. Jotain pitää syödä, osta jotain. Ostan jäätelöä kaksi muovirasiaa ja kaksi reissumiespakettia. Kuittaan tilanteen itselleleni: "On kotona vielä Elovena ksurahiutaleita, voin syödä puuroa ja mennä huomenna kauppaan" Eilen Prismassa jo mekein pysäytin yhden työntekijän ja meinasin sanoa hönelle "Voisitko auttaa, pitäis syödä mutta en keksi mitä ostaisin". Ostin kaksi pakettia nakjeja ja maksalaatikkoa.

Kuuntelin radiosta mielenkiintoisen ohjelman kantasolujen käytön laajenemisesta. Kantasolut eivät vielä ole erikoistuneet vaan niistä tulee kaikenlaisia soluja. Ongelmana on, että tuota prosessia on vaikea hallita: kantasoluista on labrakokeissa syntynyt aivan sekamelska erilaisia soluja. Tätä on sitten tutkija käsityönä selvittänyt ja vetänyt sivuun ei-toivottuja soluja toivottujen jäädessä. Ongelma on, että käsityö on hidasta ja kallista. Ohjelmassa arvioitiin, että esimerkiksi Parkinsonin taudin "kantasolu-implantti-lääkkeen" markkinoille saamisen vaatimat kliiniset testit (eli lääkkeen valmistaminen käsityönä) ihmisillä maksaisi 300 miljoona USD. Tutkijat kuitenkin arvioivat, että tuollainen kantasolulääke, joka parantaa Parkinsonin taudin aiheuttamat aivomuutokset (aivomuutosten aiheuttaman Parkinsonin taudin), saadaan markkinoille 10 vuoden kuluessa. Ratkaisu tässä on, että yhdistämällä tekoälyn koneoppimisen periaatteilla toimiva konenäkö ja sekamelska siivoava laser ym. em. kallis käsityö uusien aivosolujen kehittämiseksi kantasoluista voidaan kokonaan automatisoida, jolloin työ nopeutuu ja kustannukset romahtavat; arvioi väitöskirjaa aiheesta tekevä nuori tutkija. Uudet solut tehdään kunkin potiaan omia soluja siemenenä käytäen, joten tutkijat uskovat, että elimistö ei niitä silloin myös hylkisi.